Lajikuvaus
Vapaaottelu on kamppailu-urheilulaji jonka säännöt sallivat monipuolisten pysty- ja mattotekniikoiden käytön. Tavoitteena on voittaa ottelu käyttämällä sallittuja iskuja sekä lukkoja. Mikäli ottelu kestää täyden ajan, julistavat arvostelutuomarit voittajan perustuen ottelijoiden tekniseen osaamiseen sekä aktiivisuuteen. Ottelut käydään häkissä tai vaihtoehtoisesti kehässä.
Maailmalla on useita vapaaotteluorganisaatioita sekä promootioita joiden ottelusäännöissä on pieniä eroavaisuuksia. Yleisesti ottaen voidaan puhua amatööri- ja ammattilaisvapaaottelusta.
Amatöörisäännöillä käytävien otteluiden erät ovat kestoltaan tyypillisesti kolmen minuutin mittaisia ja niiden lukumäärä vaihtelee yhdestä kolmeen. Amatöörit käyttävät tyypillisesti hyvin pehmustettuja hanskoja sekä jalkasuojia. Kehätuomarit keskeyttävät ottelut hyvissä ajoin toisen ottelijan jouduttua alakynteen tyrmäysten välttämiseksi. Amatööriottelijoiden taso vaihtelee muutaman kuukauden harjoitelleesta aloittelijasta useiden vuosien tavoitteellisen harjoittelun tuloksena kehittyneeseen huippu-urheilijaan. Junioreiden (alle 18v) osalta kontakti päähän on kokonaan kiellettyä.
Ammattilaissäännöillä käytävien otteluiden erät ovat kestoltaan tyypillisesti viiden minuutin mittaisia ja niiden lukumäärä vaihtelee kolmesta viiteen. Selkeimmät erot amatööreihin nähden on päähän kohdistuvat polvet ja sääntö joka sallii iskemisen kyynärpäillä pystyssä sekä matto-ottelussa. Lisäksi ammattilaisotteluissa käytettävä suojavarustus rajoittuu vapaaotteluhanskoihin sekä hammas- ja alasuojiin. Ammattilaisvapaaottelijat ovat lähtökohtaisesti huippu-urheilijoita joiden korkea taitotaso mahdollistaa turvalliset ottelut ammattilaissäännöin.
Historia
Vapaaottelun juuret ovat antiikin Kreikan pankrationissa joka esiteltiin olympialaisissa vuonna 648 eKr. Sana pankration muodostuu kahdesta adjektiivista ”pan” ja ”kratos” jotka yhdessä voidaan suomentaa käsitteellä ”kaikki voimat”. Ottelumuoto kehittyi lyhyessä ajassa olympialaisten arvostetuimmaksi lajiksi jonka voittajaa pidettiin hellenistisen maailman urheilun kuninkaana. Legendan mukaan kreikkalainen sankari Herkules oli ensimmäisten olympialaisten mestari pankrationissa.
Myöhemmin roomalaiset omaksuivat lajin omiin kisoihinsa, missä sen luonne muuttui urheilusta raaksi yleisön viihteeksi. Rooman valtakunnan luhistuttua hävisi vapaaottelu pitkäksi aikaa Euroopasta.
Vapaaottelu on saanut historian saatossa erilaisia muotoja ympäri maailmaa. Kiinassa ovat kilpailevat kung fu -tyylisuuntien edustajat ottaneet toisistaan mittaa vapaaottelussa. Samalla periaatteella on Japanissa järjestetty kilpailuja eri karatekoulujen kesken. Länsimaissa eräänä vapaaottelumuotona voidaan pitää ammattipainijoiden välisiä otteluita jotka olivat yleisiä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Silloisista otteluista käytettiin termiä catch-as-catch-can joka viittasi ottelumuodon vapaisiin sääntöihin.
Modernin vapaaottelukulttuurin voidaan katsoa ottaneen ensimmäiset kehitysaskeleensa Brasiliassa, missä Gracie-perhe on opettanut kehittämäänsä ju-jutsun tyylisuuntaa josta nykyään käytetään nimitystä brasilian ju-jutsu. Perheen pää Carlos Gracie haastoi muiden kamppailulajien edustajia vapaaotteluihin osoittaakseen ju-jutsun tehokkuuden. Varsinainen lajin läpimurto tapahtui vuonna 1930 Carloksen nuoremman veljen Helion voittaessa brasilian nyrkkeilymestarin Antonio Portugalin alle 30 sekunnissa. Gracie-perheen haasteottelut pitivät vapaaottelukulttuuria yllä Brasiliassa koko 1900-luvun ajan.
Länsimaissa vapaaottelu teki läpimurtonsa vuonna 1993 jolloin Denverissä järjestettiin UFC (Ultimate Fighting Championship) -niminen turnaus. Tapahtumaan oli kutsuttu kahdeksan eri kamppailulajien edustajaa jotka ottelivat toisiaan vastaan kahdeksankulmaisessa häkissä. Yleisön hämmästykseksi turnauksen voitti brasilialainen Royce Gracie joka oli kevyin kaikista ottelijoista. Noin 80 kg painaneen Roycen suoritus osoitti miten tärkeässä roolissa matto-kamppailu on vapaaottelussa ja samalla paljasti perinteisten budolajien heikkoudet.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana vapaaottelun suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Yhdysvalloissa lajia reguloivat eri osavaltioiden urheilukomissiot joiden tehtävänä on mm. ottelusääntöjen kehittäminen, kilpailukieltojen asettaminen sekä doping-kontrolli vastaavasti kuten ammattinyrkkeilyssä. Japanissa lajin suosio on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin jonka myötä vapaaottelijoista on tullut supertähtiä ja promootiot kuten Rizin järjestävät tapahtumia joita seuraavat kymmenet tuhannet katsojat. Amatöörien kattojärjestö IMMAF järjestää vuosittain amatöörien MM- ja Em-kilpailut.
Vapaaottelu Suomessa
Suomessa vapaaotteluja on järjestetty vuodesta 1997 alkaen. Kansainvälisen lajikehityksen myötä vapaaottelu on kehittynyt urheilulajina merkittävästi. Amatööritasolla Suomi on saavuttanut useita arvokisamitaleita kattojärjestö IMMAF:in järjestämissä kilpailuissa. Lajin kotimaiset ammattilaiset ovat huippu-urheilijoita joiden taitotaso on usean vuoden raskaan harjoittelun tulosta. Suomalaisista lajin pioneereista mainittakoon mm. Jari Ilkka, Jarmo Haimakainen, Ykä Leino, Jan Tilles, Marcus Peltonen, Mikko Rupponen, Mikael Ekberg, Juha Saurama, Marko Leisten sekä Mika Petra.
Suomen Vapaaotteluliitto perustettiin 31.12.2004. Lajiliiton myötä vapaaottelun säännöille sekä tuomaritoiminnalle on luotu selkeä linja, joka mahdollistaa lajin kehittymisen Suomessa.